Juhani Juhannus Krokotiili

Juhani Juhannus Krokotiili syntyi juhannusaattona 2013 luomattomuuden tuskan tuotoksena.  Olin sairastanut viikon kovaa flunssaa ja juhannusaattona olin jo hieman parempi, mutta kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, että kaunista juhannussäätä oli ihailtava sisältä ja silloin se iski – luomattomuuden tuska nimittäin. Halusin viimein saada jotakin näkyvää aikaiseksi käsilläni. En kestänyt enää sairastamista. Juhannusyönä tartuin sitten toimeen. Ajatuksena oli tehdä jotakin päiväkotiin läksiäislahjaksi lasten iloksi. Päähäni syöpyi kuva krokotiilista. Päätin kokeilla. Piirsin kaavan ja leikkasin sen vihreästä fleecestä, suuksi löysin punaista säämiskän tuntuista kangasta ja hampaiksi ja silmiksi valkoista puuvillaa. Siitä se pikkuhiljaa syntyi - mun ensimmäinen Juhani Juhannus krokotiili. Hieman siitä tuli lyhytperäinen. Jaloista tuli yliliikkuvat. Mutta muuten se on oikein suloinen pikku krokotiili. Toivottavasti siitä on iloa lapsille!

 

Juhani juhannuskrokotiili

Ah miten ihanaa on lekotella

ja juhannusruokia makustella,

välillä lammessa pulahdella,

sanoi Juhani.

Ei haittaa vaikka liiasta vesiliukumäenlaskusta

lyheni pikkuinen pyllyni

kun vielä on jäljellä vipattavat jalkani.

Siitä kesällä tulee eniten iloiseksi

kun voi saada suupielet jäätelöiseksi

ja varpaat vetiseksi.

-Hanna Juutilainen-

Kun mies on poissa, vaimo ompelee

Mies oli viime viikonlopun poissa, niin mähän päätin käyttää tilanteen hyödyksi ja ommella. Ja vihdoin saatiin kuvattuakin tuotokset...
Löysin kangaslaatikon pohjalta palan ulkoilukangasta ja päätin tehdä siitä ulkohousut. Vuoriksi sopivaa ei ollut, mutta sitten mieleeni tuli, että olin jemmannut kauan vanhoja Haltin ulkoiluhousuja, joiden päällikangas oli ratkennut niin pahasti, ettei niitä voinut korjata. Otin niistä sitten vuoren. Laitoin vyötärölle ja lahkeisiin resorit. Saapi nähdä tulevatko nämä käyttöön vai mikä on näiden kohtalo. Tein nämä samalla kaavalla kuin aiemmin trikoohousut ja velourhousut, jätin vain enemmän saumanvaraa.

Meillä on tänä kesänä tulossa kahdet häät ja niihin olin suunnitellut ommella kotelomekon. Ensiksi piti tehdä kokeilumekko, jotta raaskisin leikellä varsinaisen kankaan. Otin kaavan Suuri Käsityölehdestä 1/2009. Muutin kaavaa jonkin verran. Jätin hihat pois, lisäsin hieman pituutta, kavensin olankohtaa ja laajensin kaula-aukkoa. Oli hirveen hankalaa löytää kaavaa jossa olisi vaakamuotolaskokset rinnan kohdalla. Halusin sellaisen mallin varsinaisen kankaan suuren kuvion takia. Ompelu sujui muuten mukavasti, mutta alavaran ompelu tuotti suurta tuskaa, kun en sitä vieläkään ollut oppinut. Eräällä ompelupalstalla huutelin apuja ja eräs ihana ihminen päätti auttaa minua ja teki tutoriaalin alavaran ompeluun. Se löytyy täältä. Tältä näyttää kokeilumekko. Totesin, että seuraavassa mekossa takaa täytyy ottaa pois, olkia täytyy leventää, kaula-aukkoa suurentaa. Ne muutokset ainakin tein.

Tässä varsinainen juhlamekkoni. Olin niin tyytyväinen lopputulokseen! Kuvat eivät kyllä ole edukseen. Mekon kaveriksi tein juhlakukkaron. Ajattelin laittaa mustat kengät ja mustan korun, saa nähdä onko se tuo mikä kuvassa vai teenkö siihen jonkun muun. Hiuksiin olen virkannut mustan pitsikukkasen, siitä päivitystä myöhemmin. Mitäs sanotte?

Ja tässä juhlakukkaroni. Siinä on ommeltavat kehykset, jotka ostin Karnaluksista viime syksynä. Ensimmäinen tekemäni kukkaro.

 

Tässä vielä neulatyyny, jonka ompelu on jostain syystä odotuttanut itseään. Nyt se on viimein tehty. Olisipa ollut hiuksia täytteeksi, vanulla täytyi mennä, kun  ei ollut.

 

 Kiva kun poikkesit blogissani! Tervetuloa uudelleen!

Lahjoja

Tässä on tullut erinäisiä lahjoja tehtyä.Kuvat puhukoon puolestaan.

Pari vauvalahjaa Kurre-trikoosta.

 

Kummitytölle farkkuhame vanhoista farkuista. Vyötäröllä resori.

 

 Työkavereille läksiäislahjaksi kortit ja korut pussukoissa. Pussukoissa ja koruissa on yritetty ajatella työkavereiden lempivärejä.

 

Thaimaasta häämatkalta kerätyistä simpukoista riipuksia. Valkoisesta tykkäävälle työkaverille valkoinen simpukka ja koru.

 

 

Vaaleanpunaisen ystävälle simpukka jossa on vaaleanpunaista, kuten myös korussa. Simpukka on korvan muotoinen.

 

 

Tähän koruun olisin halunnut saada sinistä mukaan, mutta en saanut sitä sopimaan.

Tällaisia lahjoja tällä kertaa. Jospa seuraavaksi jotakin itselle.